Ensimmäiset yksinlennot - First solo flights

Sunnuntaina 7.9. koitti viimein pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen se hetki kun pääsin lentämään ensimmäiset yksinlennot trikellä. Sää oli sopivan tasainen ja tuuli riittävän hiljainen, joskin vähän sivusta Lapinlahden kenttään nähden.

Oletin että käymme vielä ensin yhdessä opettajan kanssa tunnustelemassa säätä ja ottamassa pienen lentotauon jälkeen tuntumaa lentämiseen. Sää oli kuitenkin Kokkosen Tapanin mielestä sopiva yksinlennolle ilman lämmittelyäkin, joten ei muuta kuin haalarit niskaan ja menoksi.

Täytyy myöntää että syke oli jonkin verran tavallista lentoonlähtöä korkeammalla. Pieni jännitys kuuluu asiaan, se pitää skarppina tärkeällä hetkellä. Ja hyvinhän se ensimmäinen yksin suoritettu startti sujui. Lentoonlähdön jälkeen aloin heti kiertää kenttää ja lentää läpilaskuja. Ensimmäinen lähestyminen meni hieman sivuun parhaalta linjalta ja toinen vähän pitkäksi, mutta siitä tuntuma löytyi ja loput läpilaskut menivät jo paremmin eikä loppulasku puolen tunnin kuluttua startista tuottanut vaikeuksia

Olipa hieno tunne lennon jälkeen. Sitä tunsi itsensä jo melkein oikeaksi trike-pilotiksi. Liikaan itsevarmuuteen ei kuitenkaan ole varaa. Ilma on ihmiselle niin vieras elementti, että sen hallinnan opettelemisessa riittää haastetta loppuelämäksi. Se onkin yksi asia mikä tekee lentämisen mielenkiintoiseksi - aina voi oppia lentämään paremmin.

Tämä ensimmäinen lento oli kuitenkin vasta lämmittelyä. Illemmalla Kokkosen Tapanin ja Hassisen Alpon palattua matkalennolta, lähdettiin vielä neljän koneen voimin hyökkäykseen Rautavaaran kentälle. Punainen paroni Honkasen Tepi starttasi Regadella, Rikkosen Toni Ravenilla, minä Quantumilla ja Kokkosen Tapani Kannasmaan Pasin kanssa Ikaruksella.

Lentue valmistautuu tehtävään...

Nyt suunnistus Rautavaaran suuntaan onnistui jo heti alkuun sujuvammin kuin ihan ensimmäisellä matkalennolla.

Matkalla Rautavaaralle

Rautavaaralla kentän eteläpuolella oli pientä sadetta, jota ensin kierreltiin. Tapani kävi tiedustelemalla Ikaruksella ja kun kentän päällä ei sadetta ollut, puikahdimme Tonin kanssa ohuimman sadekohdan läpi EFRA:n 36:lle laskuun.

Kuvassa Toni on jo Ravenilla Hallin edustalla ja
minä rullaan Quantumilla vielä kiitotietä pitkin

Lasku onnistui mukavasti ja pysähdyimme hallin eteen kuvaamaan ja tankkaamaan Ravenia. Kun ketään muita ei ollut kentällä jututettavana, lähdimme kotimatkalle.


Sadetta oli taas suoran reitin tiellä, joten jouduimme hieman kiertelemään. Aurinko paistoi matalla silmiin ja vähän vaikeutti suunnistusta. Hyvin kuitenkin pysyttiin kartalla ja kotikenttä alkoi tuota pikaa siintämään taivaanrannassa.



Kerrassaan mainio lentopäivä. Muistojen lokeroihin tallentui taas kultaisia kuvia ja tunnelmia, joita kelpaa muisteilla.

Kiitokset Pasille hienoista valokuvista ja Kokkosen Tapanille hyvästä opetuksesta!