Samaisena päivänä Lapinlahdella käytiin myös huima "ilmataistelu". Lue Mikko Maliniemen kuvakertomus flightforum:ssa.
tiistaina, syyskuuta 23, 2008
Syysväriä ilmasta, Ilmojen korkeajännitys: ilmataistelu savon taivaalla
Syksyn värit alkavat jo näkymään hienosti luonnossa. Tässä pieni nettialbumi sunnuntailta 21.9.2008 ilmasta käsin kuvatuista Lapinlahden maisemista. Kiitokset Ikarus-kyydistä Kauko Immoselle.
Samaisena päivänä Lapinlahdella käytiin myös huima "ilmataistelu". Lue Mikko Maliniemen kuvakertomus flightforum:ssa.
Samaisena päivänä Lapinlahdella käytiin myös huima "ilmataistelu". Lue Mikko Maliniemen kuvakertomus flightforum:ssa.
sunnuntaina, syyskuuta 07, 2008
Ensimmäiset yksinlennot - First solo flights
Sunnuntaina 7.9. koitti viimein pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen se hetki kun pääsin lentämään ensimmäiset yksinlennot trikellä. Sää oli sopivan tasainen ja tuuli riittävän hiljainen, joskin vähän sivusta Lapinlahden kenttään nähden.
Oletin että käymme vielä ensin yhdessä opettajan kanssa tunnustelemassa säätä ja ottamassa pienen lentotauon jälkeen tuntumaa lentämiseen. Sää oli kuitenkin Kokkosen Tapanin mielestä sopiva yksinlennolle ilman lämmittelyäkin, joten ei muuta kuin haalarit niskaan ja menoksi.
Täytyy myöntää että syke oli jonkin verran tavallista lentoonlähtöä korkeammalla. Pieni jännitys kuuluu asiaan, se pitää skarppina tärkeällä hetkellä. Ja hyvinhän se ensimmäinen yksin suoritettu startti sujui. Lentoonlähdön jälkeen aloin heti kiertää kenttää ja lentää läpilaskuja. Ensimmäinen lähestyminen meni hieman sivuun parhaalta linjalta ja toinen vähän pitkäksi, mutta siitä tuntuma löytyi ja loput läpilaskut menivät jo paremmin eikä loppulasku puolen tunnin kuluttua startista tuottanut vaikeuksia
Olipa hieno tunne lennon jälkeen. Sitä tunsi itsensä jo melkein oikeaksi trike-pilotiksi. Liikaan itsevarmuuteen ei kuitenkaan ole varaa. Ilma on ihmiselle niin vieras elementti, että sen hallinnan opettelemisessa riittää haastetta loppuelämäksi. Se onkin yksi asia mikä tekee lentämisen mielenkiintoiseksi - aina voi oppia lentämään paremmin.
Tämä ensimmäinen lento oli kuitenkin vasta lämmittelyä. Illemmalla Kokkosen Tapanin ja Hassisen Alpon palattua matkalennolta, lähdettiin vielä neljän koneen voimin hyökkäykseen Rautavaaran kentälle. Punainen paroni Honkasen Tepi starttasi Regadella, Rikkosen Toni Ravenilla, minä Quantumilla ja Kokkosen Tapani Kannasmaan Pasin kanssa Ikaruksella.
Nyt suunnistus Rautavaaran suuntaan onnistui jo heti alkuun sujuvammin kuin ihan ensimmäisellä matkalennolla.
Rautavaaralla kentän eteläpuolella oli pientä sadetta, jota ensin kierreltiin. Tapani kävi tiedustelemalla Ikaruksella ja kun kentän päällä ei sadetta ollut, puikahdimme Tonin kanssa ohuimman sadekohdan läpi EFRA:n 36:lle laskuun.
Lasku onnistui mukavasti ja pysähdyimme hallin eteen kuvaamaan ja tankkaamaan Ravenia. Kun ketään muita ei ollut kentällä jututettavana, lähdimme kotimatkalle.
Sadetta oli taas suoran reitin tiellä, joten jouduimme hieman kiertelemään. Aurinko paistoi matalla silmiin ja vähän vaikeutti suunnistusta. Hyvin kuitenkin pysyttiin kartalla ja kotikenttä alkoi tuota pikaa siintämään taivaanrannassa.
Kerrassaan mainio lentopäivä. Muistojen lokeroihin tallentui taas kultaisia kuvia ja tunnelmia, joita kelpaa muisteilla.
Kiitokset Pasille hienoista valokuvista ja Kokkosen Tapanille hyvästä opetuksesta!
Oletin että käymme vielä ensin yhdessä opettajan kanssa tunnustelemassa säätä ja ottamassa pienen lentotauon jälkeen tuntumaa lentämiseen. Sää oli kuitenkin Kokkosen Tapanin mielestä sopiva yksinlennolle ilman lämmittelyäkin, joten ei muuta kuin haalarit niskaan ja menoksi.
Täytyy myöntää että syke oli jonkin verran tavallista lentoonlähtöä korkeammalla. Pieni jännitys kuuluu asiaan, se pitää skarppina tärkeällä hetkellä. Ja hyvinhän se ensimmäinen yksin suoritettu startti sujui. Lentoonlähdön jälkeen aloin heti kiertää kenttää ja lentää läpilaskuja. Ensimmäinen lähestyminen meni hieman sivuun parhaalta linjalta ja toinen vähän pitkäksi, mutta siitä tuntuma löytyi ja loput läpilaskut menivät jo paremmin eikä loppulasku puolen tunnin kuluttua startista tuottanut vaikeuksia
Olipa hieno tunne lennon jälkeen. Sitä tunsi itsensä jo melkein oikeaksi trike-pilotiksi. Liikaan itsevarmuuteen ei kuitenkaan ole varaa. Ilma on ihmiselle niin vieras elementti, että sen hallinnan opettelemisessa riittää haastetta loppuelämäksi. Se onkin yksi asia mikä tekee lentämisen mielenkiintoiseksi - aina voi oppia lentämään paremmin.
Tämä ensimmäinen lento oli kuitenkin vasta lämmittelyä. Illemmalla Kokkosen Tapanin ja Hassisen Alpon palattua matkalennolta, lähdettiin vielä neljän koneen voimin hyökkäykseen Rautavaaran kentälle. Punainen paroni Honkasen Tepi starttasi Regadella, Rikkosen Toni Ravenilla, minä Quantumilla ja Kokkosen Tapani Kannasmaan Pasin kanssa Ikaruksella.
Lentue valmistautuu tehtävään...
Nyt suunnistus Rautavaaran suuntaan onnistui jo heti alkuun sujuvammin kuin ihan ensimmäisellä matkalennolla.
Matkalla Rautavaaralle
Rautavaaralla kentän eteläpuolella oli pientä sadetta, jota ensin kierreltiin. Tapani kävi tiedustelemalla Ikaruksella ja kun kentän päällä ei sadetta ollut, puikahdimme Tonin kanssa ohuimman sadekohdan läpi EFRA:n 36:lle laskuun.
Kuvassa Toni on jo Ravenilla Hallin edustalla ja
minä rullaan Quantumilla vielä kiitotietä pitkin
minä rullaan Quantumilla vielä kiitotietä pitkin
Lasku onnistui mukavasti ja pysähdyimme hallin eteen kuvaamaan ja tankkaamaan Ravenia. Kun ketään muita ei ollut kentällä jututettavana, lähdimme kotimatkalle.
Sadetta oli taas suoran reitin tiellä, joten jouduimme hieman kiertelemään. Aurinko paistoi matalla silmiin ja vähän vaikeutti suunnistusta. Hyvin kuitenkin pysyttiin kartalla ja kotikenttä alkoi tuota pikaa siintämään taivaanrannassa.
Kerrassaan mainio lentopäivä. Muistojen lokeroihin tallentui taas kultaisia kuvia ja tunnelmia, joita kelpaa muisteilla.
Kiitokset Pasille hienoista valokuvista ja Kokkosen Tapanille hyvästä opetuksesta!
maanantaina, elokuuta 04, 2008
Matkalento 3.8.2008 EFLL-EFRA-EFII-EFLL
Kuva: Pasi Kannasmaa
Keväällä Lapinlahdelle porukalla hankittu Pegasus Quantum trike sai minutkin taas innostumaan ja jatkamaan pari vuotta sitten kesken jäänyttä lentokoulutusta. Kevään ja kesän aikana lentoja on kertynyt kohtuullisesti ja sunnuntaina 3.8.2008 oli vuorossa ensimmäinen matkalento ja suunnistusharjoitus kolmioreitillä lennonopettaja Tapani Kokkosen kanssa.Suunnistin pelkästään kartan ja kompassin avulla, mutta otin mukaan tavallisen retkeilykäyttöön tarkoitetun GPS:n tallentamaan lentoreitin myöhempää analysointia varten. Tässä lentoreitti karttapohjalla:
Näytä suurempi kartta
Suunnistus ilmassa on yllättävän vaikeaa, varsinkin vieraalla reitillä. Sen huomasin heti Lapinlahdelta ilmaannoustua. Ensin ei meinannut löytyä kiintopistettä, josta olisi päässyt reittiviivalle. Matkalentokorkeudelle päästyä silmiin osui Syvärin (isohko järvi) pohjoispää, mistä sai hyvän kiintopisteen kohti Rautavaaran kenttää.
Loppumatka Rautavaaralle onnistui jo paljon helpommin. Radioliikenteen perusteella jo kauempaa kuultiin, että EFRA:lla oli purjelentotoimintaa käynnissä. Hyvin kuitenkin mahduttiin sekaan ja tein kentän kiertämisen jälkeen läpilaskun kiitotie 36:lle. Ilma oli aika rauhatonta, mutta läpilasku onnistui kohtuullisesti ja pyörien kosketettua kiitotietä, noustiin takaisin taivaalle jatkamaan matkaa kohti Iisalmea.
Iisalmea kohti suunnistus sujui mukavasti. Heti EFRA:n jälkeen hyviä maamerkkejä olivat Korpisen kylä ja Sälevä järvi. Myös loppumatkalla järvet olivat parhaat opasteet EFII:lle. Lähestymisilmoitukseen vastauksena joku kertoi selkeästi Iisalmen kentällä käynnistä olleesta purjelentotoiminnasta.
Iisalmen kenttä vain kierrettiin ja suunnattiin sen jälkeen suoraan kotikentälle EFLL:lle. Iisalmen keskusta kierrettiin tarkoituksella länsipuolelta Poroveden yllä. Tämä matkalentokolmion sivu oli sen puoleen helppo, että maisemat olivat tulleet tutuiksi jo aiemmilla lennoilla.
Ilmassa oli matkan aikana paikoitellen terävääkin termiikkiä. Ylhäällä oli myös kohtalaisen kylmä. Paksuista haalareista huolimatta loppumatkalla alkoi olla vähän vilu ja ohjauskolmion kädenlämmittimille oli käyttöä.
Kokonaisuudessaan hyvä ja opettava matkalento. Tästä jäi mukavasti lentonälkää ja seuraavaa kertaa odottaa taas innolla.
Lennon tilastoa
- kone: Pegasus Quantum A5
- lennetty matka: 152 km
- lentoaika: 1h 30 min
- suurin maanopeus lennon aikana: 151 km/h
- keskimääräinen maanopeus: 101 km/h
keskiviikkona, elokuuta 15, 2007
Rissala Airshow '07
Rissalassa oli jälleen runsaasti mielenkiintoista katsottavaa. Tässä video lentonäytöksen parhaista paloista:
lauantaina, toukokuuta 19, 2007
Tapahtumapäivä Rissalassa
Karjalan lennoston tapahtumapäivä oli tänä vuonna keskiviikkona 17.5. Klo 9 - 12.45 ollut tapahtuman ajankohta ei ollut otollisin työssä käyville, mutta onnistuin silti vajaan tunnin ajan piipahtamaan kentällä.
Mielenkiintoisinta antia minulle oli moottoripyörän ja Hornetin leikkimielinen kiihdytyskilpailu, Hornetin solo-esitys ja Midnight Hawks -taitolentoryhmän esitys.
Videokamerakin oli mukana ja tässä paloja kiihdytyskisasta ja Hornetin lentonäytöksestä:
Lopuksi vielä valokuvia näytteillä olleista lentokoneista:
Mielenkiintoisinta antia minulle oli moottoripyörän ja Hornetin leikkimielinen kiihdytyskilpailu, Hornetin solo-esitys ja Midnight Hawks -taitolentoryhmän esitys.
Videokamerakin oli mukana ja tässä paloja kiihdytyskisasta ja Hornetin lentonäytöksestä:
Lopuksi vielä valokuvia näytteillä olleista lentokoneista:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
